näkemykset ja kannanotot, virtuaaliravien asema, VRER, yleinen

Paluumuuttajan yllätys

  Virtuaalinen ravimaailma vierivillä kivillä?

Olen seurannut sivusta virtuaalista elämää ahkerammin n. viimeisen kuukauden ajan. Minusta on jopa surullista miten pieneltä ja jopa surkastuneelta ravipuolen toiminta äkkiseltään vaikuttaa. Kenties suurimpana tekijänä tämän mielikuvan saamiseen on Ravilista-foorumin hiljaiselo. Ymmärtääkseni harrastajat yhä käyvät foorumilla lukemassa uudet viestit, vai käyvätkö?

Tein kuusi päivää sitten foorumin “ravitallit” -palstalle uuden aiheen jossa esittelen oman tallini. Foorumilla on ominaisuus, joka laskee kuinka monta kertaa kutakin aihetta on käyty lukemassa. Tiedän, että itse olen avannut postaukseni ainakin 12 kertaa (olen seurannut laskurin kehittymistä). Kuusi päivää myöhemmin postaus on luettu yhteensä 26 kertaa. Eli 13 kertaa kun otan pois omat käyntini. Onko siinä kaikki aktiiviset raviharrastajat? Hassua sinällään, pikainen vilkaisu VRER:n jäsentallien listalle paljastaa, että jäsentalleja on kaikenkaikkiaan juurikin 13 kappaletta. Uskon ja toivon ettei kaikki harrastajat vain ole listautuneet VRER:n jäseneksi.

Kun pari vuotta sitten jouduin vetäytymään virtuaaliharrastuksen parista, olin jo tuolloin havaitsevinani lievää laskusuhdannetta harrastajien määrässä. Oli ajat, jolloin VRER:n jäseniä on ollut yli 30 kpl:tta, mutta sieltä on tultu vierimällä alaspäin. Toisaalta on perinteistä, että näihin vuodenaikoihin (talven synkimpinä aikoina..) VRER kokee pienen laman vuosi vuoden jälkeen. Kilpailuja saa kaivaa kalenteriin kissojen ja koirien kanssa ja koko touhu tuntuu aina laahaavan suossa. Itseäni aina hieman hymyilyttää, kuinka ihmiset aina jaksavat ihmetellä tuota vuotuista lamakautta ja puhuvat “vanhoista hyvistä ajoista jolloin kalenteriin oli tunkua”. Todellisuudessahan sama tapahtuu joka vuosi. Tottahan on, että VRER on nähnyt aikoja jolloin vuodenvaihteellekin on riittänyt hieman enemmän tapahtumaa. Syytä olisikin kysyä, mitä tehdä, että VRER:n suosio saataisiin nostettua nykyisestä?

Pieni harrastajamäärä sysää paljon vastuuta niille henkilöille joiden harteilla VRER:n toiminta lepää. Isompi porukka jakaa vastuuta ja työmäärä kevenee. Käytännössähän jokainen yksittäinen harrastaja vaikuttaa osaltaan toiminnan ylläpitämiseen. Kun harrastajia on vähän, on niiden muutamien esimerkiksi järjestettävä kahta kovemmin ravikilpailuja, jotta toiminta pysyy ennallaan.

Mistä saada lisää harrastajia? Ennen kaikkea pitkäaikaisia harrastajia? Kenties sulloutua näkyvästi sponsoroimaan ratsutallien tapahtumia? Järjestämällä kaiken kansan teematapahtumia jotka ujuttavat houkuttelevaa tietoa ravipuolesta? Pyytää konkreettisesti jotakuta tuomaan esim. ratsu tai valjakkohevosiaan ravikisoihin vetämään esittelyjä, oheisnäytöksiä tai talutusratsastusta? Palkkioksi kenties osuus ravihevoseen? Lahjoittamalla untamoille osuuksia huippuvalmentajalle sijoitettavaan kimpparavuriin, jonka kotisivut kihelmöisivät sormenpäitä ajantasalla olevilla uutisilla, tempauksilla, arvonnoilla ja millä hyvänsä? Onneksi tämä on virtuaalimaailma ja kaikki kahelimmatkin ideat voidaan halutessa toteuttaa.

Ennen kaikkea ravimaailman suurempi ja kiinnostava esille tuominen antaisi kuvan toimeliaasta ja tapahtumarikkaasta, avoimesta ja iloisesta ryhmästä. Aina joukosta joku utelias innostuu ja kenties kokeilee itse valmentamista ja kantaa kortensa kekoon. Tällä hetkellä VRER antaa äkkiseltään kuvan hyvinkin tylsästä ryhmästä. Etusivulla puhutaan uudesta ylläpidon vaihtumisesta… mutta eikös tuokin jo tapahtunut aikapäiviä, kenties jo pari vuotta sitten? Entä mistä VRER koostuu näinä päivinä? Ravikalenterista, suurkilpailuista ja ravigaalasta. Missä ei sinällään ole moittimista. Ravilista antoi aikanaan kivan piristyksen. Jokainen näki että VRER:n toiminta ja harrastajat ovat aktiivisia. Tällä hetkellä Ravilistan seuraaminen antaa kuvan hyvin hiljaisesta autiomaasta, joka valitettavasti latistaa koko VRER:n kuvaa.

Kävin tukimassa myös virtuaalisen Laukkajaoksen sivuja. Koko ilme heidän toiminallaan kutsuu harrastamaan ja liittymään joukkoon. Sieltä löytyy jalostuskatalogia, sukutietokantaa, huutokauppoja, laukkaurheilulehti (joka sai entisestään innostumaan ja ymmärtämään miten aktiivista heidän harrastaminen on), ynnä muuta normaalin toiminnan lisäksi. Harrastajat haluavat aktiivisuutta, mikä on ravipuolella pienessä oravanpyörässä tällä hetkellä. Ryhmien ja jaoksien aktiivisuus on monesti suuri ratkaiseva tekijä suosiolle. Aktiivinen toiminta takaa jatkuvuuden ja uudet ihmiset näkevät mahdollisuuden mukavassa uudessa harrastuksessa. Pienen harrastajamäärän aktiivi-ihmiset ei voi jaksaa pyörittää paljon toimintaa yksinään, mikä osaltaan ei auta yleisen kuvan houkuttelevuuteen.

Palatakseni Ravilistalle lisäämääni aiheeseen. En ole viikon aikana saanut yhtään kommenttia. Kommentoimattomuus ei minua niinkään häiritsisi, mutta olen todennut Ravilistalla kirjoittelun olevan yleensäkin hyvin harvinaista herkkua näinä päivinä. Aktiivisella ja hengittävällä Virtuaaliravien Edistämisryhmällä olettaisin olevan muutama jäsen joka vastailisi uusiin viesteihin tai ylläpitäisi mitä tahansa keskustelua. Vai onko kommentoimisesta tullut suoranainen kynnys? Voi mennä viikko tai parikin, ettei koko foorumilla ole kirjotettu yhden ainuttakaan viestiä.

Positiivisempi ilme ravipuolesta kuitenkin tulee, kun vilkaisee hevostalli.netin Ravikeskustelua. Keskustelu on aktiivista, kommentointi on vapaampaa, puhutaan aiheesta ja aiheen vierestä. Toivoisin tämän piirteen näkyvän myös Ravilistalla, joka kuitenkin lepää VRER:n näyteikkunassa.

On tietysti mahdollista, että olen itse vain pahasti pölyttynyt ja silmät ovat sumuiset, en vain näe vielä missä “loistossa” VRER:n elinvoima on nykyään. Mutta sitten mietin, jos itse saan keskinkertaisen mielikuvan, eiköhän muutkin raviurheilua harkitsevat ja toimintaamme tutkivat tule samoihin tuloksiin?

En tiedä miten selkeä teksti tästä loppupelissä syntyi, ajatus harhaili sinne sun tänne. Keskustelu vapaa ja toivottavaa, suoraan alle kommentoiden tai foorumeilla 🙂 Toivon että jokainen miettisi osaltaan, miten voi kantaa kortensa kekoon, kohti laajempaa ja aktiivisempaa raviurheilua!

About Jessika R

The year of 2009 changed my life. I left home in Finland and haven't looked back since. I now call Australia home. One thing that has never changed. As long as I live just as long will my life be filled with horses.

Discussion

No comments yet.

Leave a comment

Old posts

Categories